Mummolaaksoa parhaimmillaan
Hemmottelua ja luksusta Salinissa
Wau mikä päivä, suorastaan täydellinen! Syyskuinen lauantai Helsingin Lauttasaaressa, iki-ihanassa Villa Salinissa meren rannalla, houkutteli parisenkymmentä naista viettämään Mummolaakso ry:n järjestämää rentoutuspäivää. Monipuolinen päivä huipentui häkellyttävän upeaan lappalaiseen kynttiläillalliseen. Voi vain ihmetellä, kuinka päivään ei ollut enemmän tungosta, etenkin kun se oli yhdistyksen jäsenille ilmainen! Eivätkä ei-jäsenetkään joutuneet pulittamaan kuin 20 e. Ohjelma oli kiinnostavaa ja seura rattoisaa. Jospa siinä tulevassa mummolaaksossa olisikin näin lystiä ja antoisaa – meistähän se on kiinni!
Mummolaakso ry tunnetaan ikääntyvien lesbojen ja bi-naisten järjestönä, joka järjestää mm. tansseja, sherrykahveja, retkiä, pelejä ja siinä ohessa valmistautuu suunnittelemaan omaa vanhainkotia. Lauantai Villa Salinissa toi yhdistyksen jäsenille suunnattuun tarjontaan arvokkaan lisän: tietoa omasta itsestämme, vaihdevuosista, itsepuolustuksesta ja yhdessä liikkumisen lähentävästä merkityksestä. Ja ihastuttavan yllätyksen siitä, että joukossamme on naisia, jotka loihtivat lähes kolmellekymmenelle naiselle kahdeksan ruokalajin illallisen! Maljoja kohoteltiin erityisesti ruokailun suunnitelleelle Annelille, joka oli varta vasten tuonut kaukaa pohjoisesta salaperäisiä kiviä ja luonnon muovaamia puuveistoksia tunnelman viritykseksi. Tarjolla oli mm. graavilohta, poronkäristystä, vuohenjuustopiirakkaa ja marjajäädykettä.
Miksette tulleet, naiset, isommalla joukolla, kun kerrankin oli mahdollisuus kokea jotakin uutta ja erilaista, sielua, henkeä ja ruumista ravitsevaa? Nyt voi vain pitää itseään onnekkaana, että hoksasi mennä mukaan! Tästä sai vahvistusta sille haaveelle, mitä mahdollinen tulevaisuuden mummolaakson asuinyhteisö voisi olla: virkistävää, avartavaa, toinen toistamme tukevaa toimintaa, jossa voimme yllättää toisemme iloisesti!
Selvää on, että mikään yhteisötoiminta ei ole ristiriidatonta ja ongelmatonta, päinvastoin. Siksikin on tärkeää vaalia tällaisia yhteisiä kokemuksia, joissa saadaan vahvistusta itsetunnolle, ollaan hyväksyvästi yhdessä ja hemmotellaan toisia ja itseä. Sellainen tuottaa arvaamatonta ja lohduttavaa iloa maailmassa, jossa muuten ei lesboja juuri noteerata tai tueta.
Väriterapiaa ja vaihdevuosia
Leena Ekman kertoi meille väriterapian saloista: miten värit vaikuttavat, miksi käytämme tiettyjä värejä ja miten voimme hyödyntää niitä. Aura-Soma -pullot herättivät ihmetystä: neliskanttisissa lasipulloissa oli kussakin kahdenväristä öljyä, ja kukin sai yksityisesti vuorollaan valita neljä itseään miellyttävää pulloa. Niiden, sekä kunkin nimeen kätkeytyvien numeroiden perusteella Leena kertoi yksityisessä sessiossa, mitä tärkeää sielussa liikkuu ja mitä voi itse tehdä oman tiensä vahvistamiseksi. Tällainen osittain intuitiivinen, vaihtoehtoinen lähestymistapa, ei kaikkia vakuuttanut, mutta ainakin allekirjoittaneelle Lenan kertoma kolahti. Ja se kai lienee henkilökohtaisen neuvonnan tarkoituskin.
Kliininen seksologi Tarja Sanberg kertoi diaesityksen tuella vaihdevuosien näkymistä. Vaikka niiden tuomat riskit ja hankaluudet eivät herätäkään iloista odotusta, on monia asioita, joita itse voi tehdä oireiden lievittämiseksi ja niiden huomioon ottamiseksi. Kiinnostavaa olisikin, jos joku tutkisi vaihdevuosi-ikäisiä lesboja ja heidän kokemuksiaan vaihdevuosien seksuaalisuudesta. Tietoa vaihdevuosioireiden hoitamisen pehmeistä vaihtoehdoista myös kaivattaisiin.
Itsepuolustusta ja yhdessä liikkumista
Iltapäivällä Milla FIP:istä (Feministinen itsepuolustus) kertoi, miksi itsensä puolustaminen on tärkeää ja miten se ilmenee arkielämässä. Salinin pihalla teimme itsepuolustusharjoituksia, joissa tutkimme omia rajojamme, torjunnan keinoja ja lopulta myös konkreettisia toimia päällekarkaajaa vastaan. Jo tämä parituntinen kokemus toi itsevarmuutta ja vahvisti ajatusta siitä, että minulla on oikeus puolustaa henkisiä ja fyysisiä rajojani ja ennen kaikkea tulla tietoiseksi niistä.
Marjan opastuksella teimme liikemeditaatiota, tässä tapauksessa tanssien yhdessä silmät kiinni. Sitten joukolla hieroimme ja hoidimme toistemme kehoja niin, että kiersimme silmät kiinni seisovien hoidettavien luota toiselle. Näin saimme erilaisia kokemuksia kosketuksesta. Lopuksi yhdessä ”sadetimme” toisemme: makasimme kukin vuorollamme lattialla, ja ympärillä olevien sormet toimivat sadepisaroina, ensin kevyenä, sitten kaatosateena ja lopuksi hiipuvanaa.
Illalla, kun nautimme loistavia pohjoisen herkkuja kynttilänvalossa arvokkaassa ympäristössä pitkän pöydän äärellä, tunnelma oli vapautunut ja kiitollinen. Tuollainen päivä ei synny itsestään, mistä syystä Mummolaakso ry:n hallitus ansaitseekin erityiskehut. Nyt, kun itse mummolaaksokin ensi kertaa konkreettisesti – jossakin muodossaan – häämöttää taivaanrannassa Lempi-ryhmän aloitteen myötä, tällaiset tapahtumat voisivat juuri lisätä ja vahvistaa haluamme tehdä yhteistyötä vähitellen hahmottuvan päämääräämme puolesta. Ehkä me jäsenet vähitellen heräämme tajuamaan, mitä mahdollisuuksia Mummolaakso ry oikein tarjoaakaan!
Saana
